Vaalit käyty

Back to basics.

Olenko paras

Enpä muistanutkaan kuinka vaikeaa on esitellä itseään. Varsinkin kun pitäisi erottautua muusta joukosta saadakseen ääniä. Ja sitähän en tahdo, koska olen sitoutunut pitkälle samoihin asioihin kuin muut sosialidemokraattiset ehdokkaat.

Kun vielä omasta vaalityöstä pitäisi maksaa, alkaa minulle pikkuhiljaa hahmottua pitkien listojen etu.
Niin paljon mukavampi olisi tehdä vaalityötä koko tämän aatteen eteen kuin vain itseänsä kaupitella.

Sunnuntaiaamuna kannattaa kysyä antaisitko äänesi tämän näköiselle kaverille?

Kannatusluvut ja SDP:n valta kunnissa

Koko maata ajatellen, ei sillä, että SDP on suurin puolue ole paljon vaikutuksia kunnissa tapahtuvaan päätöksentekoon. Niin kuin pj. Jutta Urpilainen totesi tv:ssä eilen, keskustalla ja rkp:llä on enemmän kuntia, joissa he ovat enemmistönä. Osassa jopa ainoina puolueina.
Vaikka kannatuksemme suurissa ja keskisuurissa kaupungeissa onkin hyvä, suuri osa suomalaisista asuu edelleen muualla kuin em. kaupungeissa. Heidän kunnissaan päätökset tekevät muut kuin sosialidemokraatit.

Vuokrien verovähennysoikeus

Suomessa on vuosikymmeniä tuettu omistusasumista ja asuntoon sijoittamista. Tämä on tapahtunut asuntoon kohdistuvien lainojen korkovähennysoikeuden kautta.
Se on osaltaan johtanut tilanteeseen, jossa nyt olemme. Asunnoilla keinotellaan ja niistä haetaan muutakin kuin asumismukavuutta, vaurastumista.
Tämän kehityksen voisi katkaista ja korkovähennyksen asteittain poistaa.
Tai jos jatketaan, niin vähennysoikeus tulee ulottaa myös vuokranmaksajiin. Siis asunnoissa.
Se poistaisi tuloloukkuja, mahdollistaisi pienemmillä palkoilla asumisen nykyisellä vuokratasolla ja toisi oikeudenmukaisuutta asuntomarkkinoille.
Järjestelmä tulisi rakentaa sellaiseksi, että se ei kiihottaisi ylimääräisiin vuokrankorotuksiin.

Riittävätkö rahat?

Herra pääminsteri ja rouva sosiaali- ja terveysministeri ovat sitä mieltä, että lasten ja nuorten mielenterveyteen on osoitettu riittävästi resursseja. Tekee mieleni kysyä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilta, että onko näin?

Virallinen ehdokaskuva

Virallinen ehdokaskuva

Henkilökohtainen verovähennysoikeus

Nyt kun verovähennyksisiä on viime aikoina kohdistettu varakkaampaan väkeen, eikö olisi aika tehdä reilut vähennysoikeudet myös pienempituloiselle. Se on tietysti sillä tavalla hankalaa, että pienituloiset maksavat suhteessa pienempää veroa. Siitä huolimatta tulot eivät tahdo riittää kattamaan perustarpeista koostuvia menoja. Tuloveroihin kohdistuvat vähennykset eivät siis toimi.
Entä jos kaikki suomalaiset saisivat vähentää tuloverotuksessa kaikista palveluista ja tavaroista maksamansa verot. Niin paljon kuin itse tuloveroja maksaa. Raja olisi esimerkiksi 5000- 7000 euroa. Nykytekniikallahan se olisi varmaan helppoa.
Tai sitten kaikkia maksettuja veroja tarkasteltaisiin kokonaisuutena. Mene ja tiedä.

Korhosen sananvapaus

Keskusta revittelee. Korhonen haikailee yhteiskuntasopimusta ja siihen liittyvänä palkkojen jäädyttämistä nykyiselleen.
Itse aiheeseen sen enempää ei ole nyt kommentoitavaa mutta oudolta kuulostavat ne puheet, joissa tuomitaan Korhosen ulostulo hallituksen linjan repimisenä tai muuna vastaavana.

En oikein ymmärrä eikö Keskustan puoluesihteeri saisi esitellä ajatuksiansa ja ideoitansa julkisuudessa. Olivatpa ne puolueen/hallituksen linjan mukaisia tai eivät.

Minun olisi vaikea kuvitella, että Demareiden ollessa hallituksessa ja suostuessa vaikkapa varallisuusveron poistoon, joka jo tietysti tapahtui, ei yksikään kansanedustaja tai puolueen johtohenkilö voisi olla asiasta julksiuudessa eri mieltä. Varsinkaan etukäteen.

Julksiuudessa ei asioita hoidesta mutta antaa se hyvän mahdollisuuden kertoa oma näkemyksenä, varsinkin jos se poikkeaa.

Paatosta

Mitä. Syyllistyin siihen pahimpaan edellisessä kirjoituksessani. Korjaan väärinkäsityksiä: en ole katkera ikääntymisestäni.

Olenko sosialidemokraatti

Muutun vihaisemmaksi vuosien myötä. Moni kaveri vois sanoa, että seesteisemmäksi. Mutta omasta mielestä kapinallisuus vahvistuu. Olen niin monesta asiasta eri mieltä suurimman osan kanssa, erityisesti monen demarin kanssa tuntuu ajatukset erkaantuneen.
Ja nyt kun vielä olen huomannut, että
a) olen Italiaan ihastunut, niin kuin Kirsi Piha
b) pidän amarone - viineistä, niin kuin Jyrki Katainen
c) olen työttömyysturvan porrastamisen kannalla
d) porvarit perustivat asuntoministerin
ja oma, henkilökohtainen talous voi paremmin tuloveronkevennysten kanssa.

Silti, enkä nyt jaksa katsoa Täällä Pohjantähden alla - leffoja, joita säilytän yläkaapissa, koen olevani pienemmän puolella. Koko ajan maailma eriarvoistuu ja suuri enemmistö vain hymistelee kulutusmahdollisuuksiensa ääressä.

Aaahgher, wiiuwiuu. Mitä teen, kuka olen.

Äänestä minua.

Ilmaisia asuntoja

Raimo Sailas loihe viikonloppuna lausumaan, että maksuton päivähoito ei olisikaan taloudellisesti mahdotonta toteuttaa. Vaikkei hän sitä itse kannata.
Mielestäni maksuttomuuden voisi toteuttaa. Se toisi vapautta perheiden arkeen, työhön ja opiskeluun. Mahdollistaisihan se kaiketi esim. lyhyiden työsuhteiden vastaanottamisen.

Mutta voisiko maksuttomuutta käsitteenä laajentaa myös asumisen puolelle. Miksei esimerkiksi opiskelijat voisi asua opiskelija-asunnoissa ilmaiseksi tai nuoret nuorisoasunnoissa. Tai muut erityisryhmät, joiden asumisen kustannuksia tuetaan.
Kuinka paljon kuluu aikaa ja rahaa erilaisten asumiseen liittyvien tukien hallinnoimiseen? Eihän sillä vielä koko lystiä varmaan maksaisi mutta lähdetään siitä, että yksinkertaistettaisiin byrokratiaa. Ja helpotettaisiin ihmisten eloa.

Pyssymiehet(-pojat) kuriin

Jo muutamia kertoja olen saanut todistaa Herttoniemessä kuinka joku on saanut osuman tai häntä kohti on ammuttu.

Noin kolmekymmentä vuotta sitten tulivat markkinoille, hetkeksi aikaa, suositut kuula-aseet. Aitojen aseiden näköisillä replikoilla ammuttiin pieniä kuulia ilmanpaineen voimalla. Tehoa oli riitävästi satuttamaan aikuista ihmistä ja silmään osuessaan tuho oli varmaa. Pyssyt kuitenkin katosivat suosiosta ja markkinoilta. Onneksi.

Nyt ihmettelenkin kuka idiootti on antanut tuoda niitä taasen markkinoille. Tenavat ja vähän isommatkin ammuskelevat pihoilla kaikkea mikä voisi särkyä tai haavoittua. Viimeksi tänä aamuna joku aikuinen mies ammuskeli nuoria ja leikki aseen kanssa. Kun siitä asiasta huomautin, niin kuulin itseni toivotettavan ties minne.

Millä nämä ammuskelijat saa kuriin. Erityisesti ihmetyttää vanhemmat, jotka ostavat lapsilleen kyseisiä tuotteita ja antavat räiskiä niillä miten sattuu.
Maahntujalta tai myyjältä jos kysyy tai asettaa vastuuseen kuuluu tuttu litania: aseet ovat tarkoitettu tarkkuusammuntaan niille tarkoitettuihin tauluihin.

Lomalle uusin odotuksin

Jo useampina keväinä on tullut etukäteen mietittyä, että tämä kesä ei mene ohi. Se otetaan ja otetaan täysillä. Enkä nyt suinkaan tarkoita viinan kanssa läträämistä.
Mutta kun se kesä menee niin nopeasti. Ennen kuin huomaankaan, on jo Juhannus ja sitten loma. Ja eikö kohta koita jo päivä kun parran joutuu ajamaan ja vaihtamaan puhtaat vaatteet yllensä. Onko sitä sitten ehtinyt tehdä tai olla tekemättä kaikki ne asiat mitä keväällä suunnitteli?
Nyt kun olen ensimmäistä kesää lomajärjestön johtajana, pitäisi kaiketi osata ottaa lomasta kaikki irti.Paineita.

No ei toki. Olen ajatellut asian niin, että loma kuin loma, jos sen jälkeen tuntuu virkeältä. Toki se ottaa oman aikansa, että pääsee tunnelmaan eikä siitä välttämättä haluaisi luopua mutta kuitenkin jos loman jälkeen tuntuu mukavalta niin se minulle riittää.

12 yötä ja sitten pakataan perhe lentokoneeseen ja maailmalle! Arrivederci.

Puolue olemme me

Näinä päivinä valitaan ylin puoluejohto. Onnea kaikille valituksi tuleville ja työn iloa uusiin toimiin.Otsikko on lainaus muistaakseni 50- lukulaisesta SDP:n vaalijulisteesta. En tiedä mitä sillä silloin on ajateltu mutta mielestäni se kuvaa tänä(kin) päivänä erinomaisesti puoluettamme. SDP:n johtoa halutaan uudistaa niin puolueen jäsenten kuin ulkopuolisten, ei vähiten median, toimesta. Itsekin olen puolueeseemme kaivannut uutta terää mutta olen sitä mieltä, että jäsenistö ja sitä edustamaan kokoontuva puoluekokous on oikea paikka valita johtajisto. Ulkopuolisten mielipiteiden pitää antaa vaikuttaa muttei ratkaista asiaa. Ja ratkaisun makua syntyy kun mediassa rummutetaan tiettyä valintaa oikeaksi.Puheenjohtajalla ja varapuheenjohtajilla on merkittävä rooli puolueen toiminnassa. Sitä en ryhdy luettelemaan mitä kaikkea hyvää voi saada aikaiseksi mutta sen voi todeta, että väärin toimimisella voi tuhota järjestötoiminnan edellytykset. Ja kun puolue eittämättä tarvitsee uudistumista toimintavaoissaan, toivoa vain sopii, että puheenjohtajistolla on ennakkoluulottomuutta ja kykyä olla mukana.Mutta miten uudistua, lukee toivottavasti uuden puoluesihteerin kalenterissa isolla ja sen alapuolella jo muutamia vaihtoehtoja. Yhden vaihtoehdon soisin liittyvän seuraavaan aiheeseen: Kun puolue olemme me, kaikki jäsenet, niin miten meidän pitäisi muuttua, että SDP olisi avoin, moderni ja hyväntuulinen tasa-arvoisuuden, oikeudenmukaisuuden ja vapauden puolue.Avoimuutta ei ole pelkästään se, että voi osallistua puolueorganisaatioiden eri asteiden kokouksiin, sehän on jo nyt mahdollista muttei kiinnosta edes niitä, joiden ajatellaan olevan ”ainoita oikeutettuja”. Modernia ei ole se, että siirrytään kaduilta ja yhteisistä tiloista pelkästään sähköiseen maailmaan. Ja hyväntuulisuutta se, että jaetaan jäätynyt hymy huulilla soppaa tai lentolehtisiä.Mielestäni meidän jäsenten pitää uudistua ja muuttaa asenteita. Tehdään sellaista, jonka takana voidaan aidosti olla, järjestetään tapahtumia, joita ei tarvitse myötähävetä ja ajetaan asioita, jotka oikeasti ovat sydäntä lähellä. Toivottavasti siitä syntyy Sosialidemokraattinen Puolue, johon voi halutessaan liittyä, sitä voi kannattaa ja siihen voi luottaa.

Ehdokkaaksi nollabudjetilla

Näinä aikoina, joina ei oikein tiedä kuka on ostanut kenet, olisi houkuttelevaa lähteä kunnallisvaaliehdokkaksi nollabudjetilla.
Siis ei käyttäisi vaaleihin yhtään rahaa, lukuunottamatta ehkä liikkumista vaalitilaisuuksiin ja puoluejärjestön maksut. Mutta muuten.
Voisivatko äänestäjät olla tyytyväisiä kun he lukisivat iltapäivälehdestä, että ehdokkaansa on päässyt läpi halvimmalla summalla äänestäjä?
Olisinko uskottava ehdokas jos en käyttäisi yhtään euroa? Odotetaanko varteenotettavalta ehdokkaalta muutakin kuin kiinnostusta ja kykyä hoitaa yhteisiä asioita?
Ja jos ilmoittaisin, että en aio käyttää jeniäkään vaalikampanjaan, herättäisikö se enemmän uteliaisuutta ja epäiltäisiinkö minun salaavan jotain?

Uh, tuskallista.